29. maaliskuuta 2013

Sinetit: Vähän historiaa



Me rukoilemme, Jumala, että Sinä otat nyt nämä sanat, jotka on sanottu, ja teet ne todellisiksi ihmisille. Suo heidän nähdä se, Herra. Ollen ahtaalla ajan suhteen, ja, Sinä tiedät sen, Isä, niinpä minä rukoilen, että tarpeeksi olisi sanottu, että Pyhä Henki on ottava Sen ja paljastava Sen sydämille. Ne, jotka kirjoittavat muistiin raamatunpaikkoja, suo heidän tutkistella Niitä. Ne, jotka tekevät nauhoja tai – tai – tai kuuntelevat nauhoja, suo heidän tutkistella Sitä; ei laittaa omaa tulkintaansa Siihen nyt, vaan vain tutkistella Sanaa. Suo se, Isä. Jeesuksen nimessä, minä annan sen kaiken Sinulle ja Sinun kunniaksesi. Aamen
63-0318 Ensimmäinen Sinetti

Me toivomme, että te saatte yhtä paljon Seitsemän Sinetin tutkistelusta, kuin me. Siellä on niin paljon nähtävää, että se usein näyttää vähän ylivoimaiselta, erityisesti jotkut veli Branhamin lainaukset historiasta. Seuraavassa on lyhyt kuvaus joistakin asioista, jotka veli Branham mainitsi, mutta jotka eivät ole heti tuttuja teille.

Muutamia tosiasioita maaliskuusta 1963:

John F. Kennedy oli presidenttinä (ensimmäinen ja ainoa roomalaiskatolinen Yhdysvaltain presidentti.)

Paavi Johannes XXIII oli paavina, kun Seitsemän Sinettiä saarnattiin, mutta hän kuoli tuon vuoden kesäkuussa. Hänet tunnetaan Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (ekumeenisen kirkolliskokouksen) asettamisesta ja siitä, että hän kutsui ulkopuolisia kirkkokuntia osallistumaan.

Brother Branham mainitsee paikallisen koripallotapahtuman, jonka tähden tuolta alueelta oli vaikea löytää hotellia, kun Sinetit alun perin saarnattiin. Tuo tapahtuma oli yliopistojen koripallon kansallinen mestaruuskilpailu, joka pelattiin Louisvillessä 23 maaliskuuta 1963. Louisville on Ohiojoen toisella puolella Jeffersonvilleen nähden.


Keisari Konstantinus (272-337 jKr.)



Useimmat uskovaiset tietävät, että Konstantinus oli se, joka antoi vallan katoliselle kirkolle, mutta jotkut historioitsijat näyttävät Konstantinuksen eri valossa. Hänestä tuli Rooman keisari, kun hän voitti kaksi kilpailijaansa sisällissodan aikana. Juuri ennen lopullisia sisällissodan taisteluita, hänellä oli uni, jossa valkoinen risti ilmestyi hänen eteensä. Hän tunsi, että tämä oli enne siitä, että jos kristityt rukoilisivat hänen puolestaan, hän voittaisi taistelussa. Hän maalasi ristejä kilpiinsä ja voitti sitten ylivoimaisesti, hallitakseen Rooman keisarikuntaa. Uutena keisarina hän nopeasti lopetti valtoimenaan riehuvan kristittyjen tappamisen ja kiduttamisen, ja antoi heille vapauden palvontaan. Konstantinuksen suurin etu oli hänen kyvykkyytensä mestaripoliitikkona. Hänet tunnetaan ensimmäisenä ”kristittynä” Rooman keisarina, vaikka hänen ”kristillisyytensä” oli mitä todennäköisemmin poliittista. Hän oli keisarina 306-337 jKr.


Nikean ensimmäinen kirkolliskokous, (325 jKr.)



Nikean kirkolliskokousta johti Rooman keisari Konstantinus. Hän näki hajaannuksen valtakunnassaan kristillisyyden eri haarojen yhtä hyvin kuin pakanoidenkin välillä. Toimenpiteenä valtakuntansa vahvistamiseksi hän toi uskonnolliset johtajat yhteen (ekumeeninen kirkolliskokous) ratkomaan uskonnollisia eroavaisuuksia. Niiden asioiden joukossa, joista he väittelivät, oli: Kristuksen jumaluus, Jumaluus, Iankaikkinen Poika, Pääsiäisen ja muiden juhlapyhien ajankohta ja muuta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun valtion (Rooman) valtaa käytettiin kutsumaan koolle suuri joukko uskonnollisia johtajia (piispoja), jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen opillisista kysymyksistä (ekumeenisuus). Tämä kirkolliskokous sekoitti yhteen valtion (Rooman) vallan seurakunnan kanssa, antaakseen valtuudet pakottamalla saattaa voimaan katoliset opit kansan keskuudessa. Täten me näemme, että hevosen ratsastajalle annettiin miekka, jotta hän tappaisi.
Mutta tämä vapaus vainosta ja tappamisesta ei ollut niin jalomielistä, kuin miltä se aluksi näytti. Konstantinus oli nyt suojelusherra. Suojelusherrana hänen mielenkiintonsa oli suurempaa, kuin mitä tarkkailijalla, sillä hän päätti, että seurakunta tarvitsi hänen apuaan asioissaan. Hän oli nähnyt heidän olevan erimielisiä monista asioista, joista yksi oli Areios, Aleksandrian piispa, joka opetti kannattajilleen, että Jeesus ei ollut tarkkaan ottaen Jumala, vaan vähäisempi olento, jonka Jumala oli luonut. Läntisellä kirkolla oli vastakkainen näkemys, heidän uskoessaan, että Jeesus oli itse Jumalan olemus ja niin kuin he sanoivat ’yhdenvertainen Isän kanssa.’ Tällaisten asioiden sekä pakanaseremonioiden jumalanpalvelukseen tunkeutumisen tähden keisari kutsui koolle Nikean kirkolliskokouksen vuonna 325, sillä ajatuksella, että hän toisi kaikki ryhmät yhteen, missä he tasoittaisivat erimielisyytensä ja saavuttaisivat yhteisymmärryksen, ja kaikki olisivat yhtä. Eikö ole kummallista, että vaikka tämä alkoi Konstantinuksesta, se ei kuollut, vaan on hyvinkin elävänä tänä päivänä ”Kirkkojen Maailmanneuvostossa”? Ja siinä missä hän epäonnistui täysin saavuttaa sitä, se tulee tapahtumaan tänä päivänä ekumeenisen liikkeen kautta.
Pergamon seurakunnan ajanjakso, Luku 5


Rooma


Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu.
Ilmestyskirja 17:9

Rooma sijaitsee seitsemällä kukkulalla. Itse asiassa niiden nimet ovat: Aventinus kukkula, Caelius kukkula, Capitolium kukkula, Esquilinus kukkula, Palatium kukkula, Quirinalis kukkula ja Viminalis kukkula.


Kristuksen käskynhaltija (sijainen): 666

Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.
Ilmestyskirja 13:18

Vicarius Filii Dei kirjaimellisesti käännettynä latinasta tarkoittaa ”Kristuksen sijainen.”

Sanoja, ”Vicarius Filii Dei” käytettiin ensimmäisen kerran, kun Konstantinus luovutti suuren osan Rooman valtakuntaa paavin johtoon.

Tässä on se, kuinka se lasketaan yhteen roomalaisilla numeroilla: VICARIVS FILII DEI. “V” on laitettu ”U” paikalle (”V” ja ”U” olivat yksi ja sama kirjain, ”V”, aina myöhäiskeskiajalle saakka). Niillä kirjaimilla, jotka eivät ole roomalaisia numeroita, ei ole lukuarvoa.

V(5) I(1) C(100) AR I(1) V(5) S F I(1) L(50) I(1) I(1) D(500) E I(1) tai 5+1+100+1+5+1+50+1+1+500+1 = 666.

www.branham.org