Miksi Jumala salli jonkin tällaisen tapahtua?

(Hyökkäykset Yhdysvalloissa 11 syyskuuta 2001 ja yhtä lailla tsunami ja kouluampumiset yms.)

Billy Grahamin tytärtä haastateltiin ”Early Showssa” ja Jane Clayson kysyi häneltä: ”Kuinka Jumala saattoi antaa jotakin tällaista tapahtua?” Ja Anne Graham antoi erittäin syvällisen ja selkeän vastauksen. Hän sanoi: ”Minä uskon, että Jumala on hyvin surullinen tästä, niin kuin mekin olemme, mutta vuosia me olemme käskeneet Jumalaa tulemaan pois kouluistamme, tulemaan pois hallituksestamme ja pois elämästämme. Ja ollen sellainen herrasmies kuin Hän on, minä uskon, että Hän on tyynesti vetäytynyt pois. Kuinka me voimme odottaa Jumalan antavan meille siunauksensa ja varjeluksensa, jos me vaadimme Häntä jättämään meidät rauhaan?”

Minä tiedän, että on ollut paljon sähköpostiviestejä koskien syyskuun 11. päivää 2001, mutta tämä saa todella miettimään. Jos sinulla ei ole aikaa, lukaise ainakin tämä loppuun, mutta tärkein asia on, että siinä on mietittävää viimeaikaisten tapahtumien valossa _ terroristihyökkäykset, kouluampumiset jne.

Katsotaanpa, luulisin, että se alkoi, kun Madeline Murray O’Hare (hänet murhattiin, hänen ruumiinsa löydettiin hiljattain) valitti, ettei hän halunnut mitään rukouksia kouluissamme, ja me sanoimme OK.

Sitten joku sanoi, että on parempi, ettei Raamattua lueta koulussa… Sitä Raamattua, joka sanoo: ”Älä tapa, älä varasta ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Ja me sanoimme OK.

Sitten tohtori Benjamin Spock sanoi, ettei meidän pitäisi läimäyttää lapsiamme, kun he käyttäytyvät huonosti, koska heidän pieni persoonallisuutensa vääristyisi ja me voisimme vahingoittaa heidän itsetuntoaan. (Tohtori Spockin poika teki itsemurhan.) Ja me sanoimme, että asiantuntijahan tietää, mistä puhuu, niinpä me sanoimme OK.

Sitten joku sanoi, että opettajien ja rehtorien on parasta unohtaa lapsiemme kurissapitäminen, kun he käyttäytyvät huonosti. Ja koulujen johtajat sanoivat, että kaikkien opettajakunnan jäsenten tässä koulussa on parasta olla koskematta oppilaaseen, kun he käyttäytyvät huonosti, koska me emme halua negatiivista julkisuutta, emmekä halua, että meidät haastetaan oikeuteen. (On iso ero kurinpidolla ja koskettamisella verrattuna lyömiseen, läimäyttämiseen, nöyryyttämiseen ja potkimiseen.) Ja me sanoimme OK.

Sitten joku sanoi, että meidän pitää antaa tytärtemme tehdä abortti, jos he haluavat, eikä heidän edes tarvitse kertoa siitä vanhemmilleen. Ja me sanoimme OK.

Sitten joku viisas koulun johtokunnan jäsen sanoi, että koska pojat ovat poikia ja he tulevat tekemään sen joka tapauksessa, antakaamme pojillemme kaikki kondomit, mitä he haluavat, niin he voivat pitää niin hauskaa kuin haluavat, eikä meidän tarvitse kertoa heidän vanhemmilleen, että he saivat ne koulusta. Ja me sanoimme OK.

Sitten joku meidän vaaleilla valituista huippuhallitusmiehistämme sanoi, ettei sillä ole väliä, mitä me teemme yksityiselämässämme, niin kauan kuin me hoidamme työmme. Ja ollen yhtä mieltä heidän kanssaan, me sanoimme, että minulle on yhdentekevää, mitä kukin, presidentti mukaan lukien, tekee yksityiselämässään, niin kauan kuin minulla on työtä ja talous on hyvässä kunnossa.

Ja sitten joku sanoi, että painetaan lehtiä, joissa on kuvia alastomista naisista ja kutsutaan sitä kokonaisvaltaiseksi, realistiseksi, naisruumiin kauneuden arvostukseksi. Ja me sanoimme OK.

Ja sitten joku vei tuon arvostuksen askelta pidemmälle ja julkaisi kuvia alastomista lapsista ja meni sitten vielä pidemmälle laittaen ne saataville internetiin. Ja me sanoimme OK, sillä heillä on oikeus sananvapauteensa. Ja sitten viihdeteollisuus sanoi, että tehdään TV ohjelmia ja elokuvia, jotka edistävät mielettömyyttä, väkivaltaa ja laitonta seksiä. Ja äänittäkäämme musiikkia, joka rohkaisee raiskauksiin, huumeihin, murhiin, itsemurhiin ja saatanallisiin aiheisiin. Ja me sanoimme, että se on vain viihdettä. Ei sillä ole kielteisiä vaikutuksia, eikä kukaan kuitenkaan ota sitä vakavasti, niinpä jatkakaa vain.

Nyt me kysymme itseltämme, miksi meidän lapsillamme ei ole omaatuntoa, miksi he eivät erota oikeaa väärästä, ja miksi heitä ei vaivaa se, että he tappavat outoja ihmisiä, luokkatovereitaan ja itsensä.

Ehkä jos me miettisimme sitä kauan ja tarpeeksi lujasti, me voisimme keksiä siihen ratkaisun.

Minä luulen, että sillä on paljon tekemistä sen kanssa, että ”ME NIITÄMME SITÄ, MITÄ ME KYLVÄMME.”

”Rakas Jumala, miksi sinä et pelastanut sitä pientä tyttöä, joka sai surmansa luokassaan?” Vilpittömästi, huolestunut oppilas… JA VASTAUS: ”Hyvä huolestunut oppilas, Minua ei päästetä kouluihin”. Vilpittömästi, Jumala.

Hassua, kuinka yksinkertaista ihmisille on heittää Jumala menemään ja sitten ihmetellä, miksi maailma on menossa helvettiin. Hassua, kuinka me uskomme sen, mitä sanomalehdet sanovat, mutta epäilemme sitä, mitä Raamattu sanoo.

Hassua, kuinka joku voi sanoa: ”Minä uskon Jumalaan”, mutta silti seuraa saatanaa, joka muuten myös ”uskoo” Jumalaan. Hassua, kuinka nopeita me olemme tuomitsemaan, mutta meitä ei saa tuomita. Hassua, kuinka me voimme lähettää tuhansia vitsejä sähköpostin välityksellä ja ne leviävät kuin kulovalkea, mutta kun te alatte lähettää viestejä Herrasta, ihmiset ajattelevat kahdesti ennen kuin he jakavat ne muiden kanssa.

Hassua, kuinka raakuus, julmuus, säädyttömyys ja rivous kulkevat vapaasti tietoverkoissa, mutta julkinen keskustelu Jumalasta on vaiennettu kouluissa ja työpaikoilla.

Hassua, kuinka joku voi olla niin tulessa Kristuksen puolesta sunnuntaina, mutta on sitten lopun viikkoa näkymätön kristitty.

Nauratko sinä?

Hassua, että kun sinä aiot lähettää tämän viestin edelleen, sinä et lähetä sitä monille osoitteistossasi, koska sinä et ole varma, mitä he uskovat, tai mitä he ajattelevat sinusta, jos lähetät sen heille. Hassua, kuinka minä voin huolehtia enemmän siitä, mitä toiset ihmiset ajattelevat minusta, kuin siitä, mitä Jumala ajattelee minusta.

Ajatteletko sinä?

[Tätä tekstiä saa vapaasti kopioida ja levittää.]