Vuoden viimeisenä päivänä

Kiitos Jumalalle ja teille jokaiselle tästä kuluneesta vuodesta!

Monia asioita on tapahtunut vuoden mittaan. Uusia veljiä ja sisaria on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Uusia vauvoja on syntynyt. Olemme saaneet kokea siunauksia samoin kuin koettelemuksia. Kaiken tämän keskellä mielessäni on ollut nämä Raamatun sanat: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;

mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Room. 8:28-35


Olen tänään valinnut kuunneltavaksemme William Branhamin saarnan 64-0421 Voiton päivä. Me saamme kiittää Herraa siitä, että Hän sai voiton siellä Golgatan ristillä Saatanasta, kuolemasta, tuonelasta ja haudasta ja kaikista pimeyden valloista ja nousi ylös Voittajana meidän hyväksemme. Kuoleman pistin on revitty irti ja ainoa, mitä kuolema voi meille tehdä, on vetää meidät ajan esiripun toiselle puolelle. Kuolemalla ei enää ole voittoa eikä valtaa meihin.

Koetan huomenna Uuden Vuoden ensimmäisenä päivänä äänittää meille muutaman kehoituksen sanan, jos Herra suo.

Siunattua Uutta Vuotta teille jokaiselle!

JAE JOKA TOI RAUHAN

Kuinka D. L. Moody auttoi minua

Kirjoittanut pastori J. Wilbur Chapman, D. D.

Tahdon kertoa sinulle, kuinka voit pelastua ja kuinka voit tietää olevasi kristitty. Opiskelin valmistuakseni Jumalan työhön. Kuulin, että D. L. Moody saarnaisi Chicagossa ja menin kuuntelemaan häntä. Lopulta pääsin hänen jälkikokoukseensa enkä koskaan unohda sitä vaikutusta, joka kävi lävitseni, kun hän tuli ja istuutui viereeni kyselemään. Hän kysyi, olenko kristitty. Sanoin: ”En ole varma, olenko kristitty vai en.”

Hän kyseli minulta, olinko jonkun seurakunnan jäsen. Sanoin, että' olin, mutta että en aina ollut varma, olinko kristitty vai en. Hän otti ystävällisesti Raamattunsa ja avasi sen Johanneksen viidennen luvun kohdalta, jonka jae 24 kuuluu näin: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille; joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on. iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

Eikö olekin suurenmoinen raamatunpaikka. Luin sen läpi ja hän sanoi: ”Uskotteko sen?” Vastasin: ”Kyllä” Otatteko sen vastaan?” Sanoin: ”Kyllä.” ”No niin, silloinhan olette kristitty.” ”Joskus luulen, että olen, joskus pelkään, että en ole.”

Hän sanoi hyvin ystävällisesti: ”Lukekaapa se uudelleen.”

Luin sen uudelleen. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

Sitten hän sanoi: ”Uskotteko sen?” ”Vastasin: ”Kyllä.” ”Otatteko vastaan Hänet?” Sanoin: ”Kyllä.” ”No”, hän sanoi, ”oletteko kristitty?”

Aloin juuri sanoa jälleen, että joskus pelkäsin, etten ollut, kun hän yllättäen olikin aivan jyrkkä kanssani. Hän kääntyi silmät säkenöiden puoleeni ja sanoi: ”Kuulkaahan, ketä Te oikein epäilette?”

Silloin näin ensi kerran, että kun pelkäsin, etten olisi kristitty, epäilin Jumalan Sanaa. Luin sen uudelleen silmieni täyttyessä kyynelistä.

Tuosta päivästä lähtien minulla on ollut paljon suruja ja iloja, mutta koskaan en hetkeäkään ole epäillyt, ettenkö olisi kristitty, koska Jumala sanoi niin.

Nyt pyydän Sinua asettamaan jalkasi tälle lupaukselle ja sanomaan: ”Kyllä, tästä hetkestä lähtien minä tiedän, että olen kristitty.

Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte

No niin, mutta se oli niin suuri asia, että perintö, miten se oli, että perintöosa tuossa maassa oli niin, ettei kukaan muu kuin sukulunastaja voinut lunastaa tuota perintöä. No niin, sallikaa minun vain antaa teille äideille pieni todiste siitä, mitä käsittelin eräänä iltana, teille äideille. Kuinka moni täällä on rukoillut rakkaittensa puolesta, jotka ovat kadotettuja? Hyvä on. Hyvä on. Siinä se on taas, katsokaahan, ”Perintöosanne.” Näettekö?

Paavali sanoi roomalaiselle, hän sanoi: ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte.” Jos sinulla on tarpeeksi uskoa, että voit itse pelastua, sinulla on tarpeeksi uskoa, olipa tuo poika tai tyttö kuinka tottelematon tahansa, he pelastuvat joka tapauksessa. Jumala, jollakin tapaa! Jos Hänen on laitettava heidät selälleen, kun he makaavat sairaalassa kuolemaisillaan, he pelastuvat. Jumala lupasi sen. Perintöosa! Oi! ”Ja he tulevat olemaan siellä,” sanoi Jesaja, ”ja kaikki heidän jälkeläisensä heidän kanssaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.”
William Branham, Lapseksi ottaminen osa 2